Kun koira inhoaa kynsienleikkuuta

Rölli on aina inhonnut kun sitä kosketaan tassuihin. Se antaa tassua kyllä kunnolla kun pyytää, mutta kaikki missä etenkin etutassuihin kosketellaan kunnolla.. siitä se ei tykkää. En tiedä kutiaako se helposti, vai mikä siinä on niin kamalaa. Tämä vaikeuttaa tassujen kuivaamista, mutta vielä enemmän kynsienleikkuuta.

Tähän asti kynnet on pitänyt leikata aina niin, että mieheni vie huomiota nameilla samalla kun minä napsin kynsiä. Nyt ensi kertaa sain kynnet leikattua yksin, ilman sen suurempia ongelmia. Käskin koiran sohvalle makaamaan, itse istuin lattialla koiran edessä.

Nameja viereen ja aina joka kynnen jälkeen kehu ja nami. Nyt kun löydettiin meille toimiva tapa, tätä aletaankin harjottelemaan ainakin kerran viikossa. Saadaan suonetkin vähän vetäytymään. Pari kertaa etutassujen kohdalla Röllin meinasi mennä hermot, se ottaa aina suullaan kädestä kiinni ja siirtää kättä pois. Ei siis enää nykyisin varsinaisesti pure, mitä teki nuorempana paljonkin.

Takatassusta kiinni ja kynnet lyhyeksi

Hommaa helpottaa, jos koira osaa maata kyljellään käskystä. Nuorempana Röllin kanssa sitä harjoiteltiin pentukoulussa, kun harjoiteltiin rauhoittumista. Ei se nytkään suostunut kyljellään makaamaan koko aikaa, mutta tätäkin treenataan sitkeästi kynsienleikkuun yhteydessä. Meillä on edesauttanut myös se, että jos Rölli makoilee sohvalla tossa vieressä, niin rapsuttelujen välissä aina ohimennen koskettelen tassuja.

"Mitä teet?"

"No sen kun teet.."

Jotkut saattaa ajatella, että luoja, sehän on vain kynsienleikkuuta, mutta kun omistaa koiran jonka kanssa kynsienleikkuu on aina ollut yhtä kamppailua, tämä on meille iso helpotus ja harppaus!

Treeniä, treeniä!

Voihan nolous, kun on taas jäänyt tämä kirjoittelu. Nyt tuli sentään vähän päiviteltyä ulkoasua. Tylsä se vieläkin on, mutta omasta mielestäni parempi sentään kuin entinen. Kesän aikana on tapahtunut jonkin verran, vaikka eihän se vielä ole lähelläkään loppua.

Muutamissa mätsäreissä on tullut käytyä, ja ollaanhan me pari kertaa sijoituttu. Pun4 ja sin3 on viimeisimmät mitä ollaan sijoituttu. Vieläkin menestys riippuu paljon tuon koiran mielialasta, mutta vielä enemmän siitä, miten ja missä mätsäri on järjestetty. Liian pienet kehät aiheuttavat meille ongelmia, samoin kuin se, jos ihmiset tunkee koiriensa kanssa aivan kehänauhoihin kiinni vuoroaan odottamaan. Mutta ollaan me paljon kehitytty, aivan huimasti!

11.6. pyörähdettiin Tammelassa kaikkien rotujen näyttelyssä. Itse esitin Röllin ekaa kertaa, edellisessä näyttelyssä kaveri esitti sen. Itse suoraan sanottuna jännitin sitä, en tiedä edes miksi. Edellisillan näyttelytreeni auttoi kuitenkin, sain hyviä ohjeita Röllin esittämisen parantamiseksi ja hyvinhän se meni!
ERI, NUK1. Tuomarina Juha Kares.
"Reipas, hyvin kehittynyt, hyvässä turkissa oleva uros. Hyvä purenta. Kauniit silmät. Lupaava kallo. Rintakehä tarvitsee vielä hieman aikaa ja turhan kapea edestä. Turhan jyrkkä lantio, joka näkyy hieman kinnerahtaina takaliikkeinä ja matalana häntänä. Lupaavat sivuliikkeet."
Tuomari liikutti meitä kolme ylimääräistä kierrosta ja totesi lopulta että ERI ilman sa:ta, Ymmärsin, että pohti sitä, antaisiko sa:n vai ei, mutta ei sitten antanut. Parit näyttelyt käydään nyt syksyllä, mutta seuraavat varmaan sitten vasta ensi kesänä, saa poitsu kasvaa rauhassa.

Käytiin tuossa myös Loimaalla Nose Workin hajutestissä, mutta penkin allehan se meni. Ja sekin oli omaa tyhmyyttäni. Kaikki koirat odottivat vuoroaan erään rakennuksen takana, josta Rölli tietysti meni aivan kierroksille. Eikä se kierrokset päällä osaa keskittyä yhtään mihinkään. Mutta nyt olen taas kerrasta viisaampi ja tiedän pyytää toisenlaista toimintatapaa meidän kohdalla ensi testissä.

Nose Workin koekirja (joka toistaiseksi ammottaa tyhjyyttään)

Tuli sen verran tuhlattua, että ostin meille kunnon nahkaisen näyttelyhihnan ja -pannan. Paljon mukavampi käteen tuo paksumpi hihna, lisäksi on mukavampi kun on lyhyempi. Lisäksi ostin paikallisilta Juhannusmarkkinoilta ruokakuppitelineen jota olen pitkään pohtinut. Alta mahtuu imuroimaan kunnolla eikä vesikuppi ole ihan saman tein karvojen peitossa kun on vähän korkeammalla. Hintaa kuppitelineellä oli 20 euroa.

Nahkainen näyttelyhihna ja -panta 

Uusi ruokakuppiteline

Ai niin, se piti vielä mainita. Päätettiin tuossa miehen kanssa, että mennään koirakouluttajalle Röllin kanssa tuon remmirähjäyksen suhteen. Ollaan me siinä pikku hiljaa itseksemmekin kehitytty, mutta vielä heinäkuussa ehdin hyvin käymään, ennen kuin työt alkaa elokuussa.